maanantai 27. kesäkuuta 2016

Rips, räps!

Viime viikolla tapahtui eräs asia jota olen yrittänyt jo vuositolkulla vältellä. Menin nimittäin tekemään syntiä ja ottamaan ripsenpidennyksen! Jo vuosia on tullut välillä kausia jolloin on houkutellut edes testata pidennyksiä ripsiin. Omat räpsyttimet ovat olleet kuitenkin sen verran pitkät ja hyvässä kunnossa, ettei mitään todellista tarvetta missään nimessä ole ollut, houkutus on ollut lähinnä sen pidennysten helppouden vuoksi. Itse kun saatan levittää ripsiväriä täydellisesti jopa yli 20minuuttia..

Vaikka kovin pinnalliselta kuulostaakin, ovat ripset aina olleet itselleni ulkonäössä todella tärkeä juttu, samassa suhteessa kun jollekin toiselle nyt vaikkapa hiukset tai kulmakarvat. Ripsien kunnon heikkeneminen siis pisti oikeasti harmittamaan kovasti ja vaikka kyse nyt ei varmaankaan ole mistään lopullisesta ripsien lyhentymisestä, en jaksanut jäädä kuukausitolkulla odottelemaan niiden palautumista ennalleen vaan sorruin nyt sitten ottamaan Lauran kauneushoitolassa ripsenpidennyksen.

Raskauden aikana ripseni ovat lyhentyneet puolella ja muutenkin muuttuneet laadultaan aikaisempaa ohuemmiksi. Ilman ripsiväriä näyttää nykyään kun ripsiä ei olisi lainkaan, eikä ripsivärikään enää kamalasti tuonut helpotusta noihin tihruripsiin. Ripsiä kun siis edelleen on reippaasti, mutta todella vaaleina ja aiempaa lyhyempinä. (Perhanan hormonit!) Aloitin huhtikuussa sen risiiniöljykuurin (tämä postaus), jossa sivelin ripsiin risiiniöljyä iltaisin ripsiin n. 1,5kk ajan. Lupasin tännekin päivitystä aiheen tiimoilta. Mitään muutosta en jokatapauksessa tuon reilun kuukauden aikana huomannut tai ainakaan ripsien pituuden suhteen.

Tutkin juuri yksi päivä netistä, että raskauden aikana joku hormoni säätelee ripsiä, jolloin niiden kasvukausi on normaalia lyhyempi. Tällöinhän ripsi tietty ei kasva yhtä pitkäksi kun ennen ja putoaa pois nopeammin. Voipi siis olla, ettei sillä öljyllä olisi edes ollut mahdollisuutta näihin! Täytyy kokeilla tuo kuuri uudestaan pidempänä loppukesästä kun tilanne on alkanut palaamaan ennalleen :)


Nyt onkin sitten ollut ihmettelemistä näissä, en nimittäin aluksi meinannut tunnistaa itseäni peilistä! Tuohan nämä ehdottomasti kuitenkin helpotusta kauneusrutiineihin ja eteenkin täällä kotosalla kun ei ehkä ihan joka päivä jaksa tai ehdi meikkailla, mutta toiveissa olisi silti näyttää edes jossainmäärin ihmiseltä :D Itse tosin olen ihminen joka laittaa aina ripsiväriä myös alaripsiin, joten nyt on ollut suuri poikkeus kun ei näiden kanssa kertakaikkiaan vaan ole jaksanut sitä puhdistusrumbaa.


Näillä ajattelin pötkiä nyt ainakin pari kuukautta eteenpäin, saa nähdä kuinka ne omat sieltä kasvavat takaisin! Onhan se kiva kun on kesäksi räpsyt! ;)

torstai 23. kesäkuuta 2016

Alkuviikon kuulumiset

Tänään olisi tarkoitus suunnata juhannuksen viettoon mökille! Eilen saimme myös viikonlopun megalomaaniset ruokaostokset hoidettua ja ihmeen kivuttomasti vielä. Olipa myös vauvan ensimmäinen kerta isossa automarketissa, ei onneksi kuitenkaan saanut mitään raivaria kesken kaiken vaan nukkui tietysti vaunuissa kiltisti. Olen muutenkin alkanut sen leikkimaton lisäksi pitämään pientä lyhyitä aikoja sitterissä, siinä kyllä viihdytään! Varsinkin kun nostaa sen sitterin sinne kehdon sisälle, pääsee kunnolla tiirailemaan ympäriinsä ja voin samalla heiluttaa koko helahoitoa jalalla :D 


Emoji-asu (H&M:ltä) ja sukka-Converset :D

Viimeiset pari päivää olen ollut jotenkin normaalia väsyneempi, tuntuu että babyllä on jotkut tehotankkauspäivät taas meneillään ja syödään oikeasti ihan yötäpäivää. Viime yön jälkeen tosin vähän aiempaa parempi kun sai nukuttua edes vajaat 3h putkeen, sitä edellisenä yönä kun herättiin taas n. 1,5h välein syömään ja ihmettelemään. Onneksi kahvi pelastaa ja siinä vaiheessa kun päästiin eilen lähtemään meidän tunnin vaunulenkille aurinkoon, oli kyllä niin uudestisyntynyt olo! Se on kyllä ehdottomasti meidän päivän kohokohta :D On kyllä siinä mielessä suuri onni päästä vauvailemaan näin kesästä, eipä sinne vaunulenkeille tulisi nimittäin varmaan ihan kamalan aktiivisesti lähdettyä loskassa tai megapakkasissa.

Tänään siis tasan kuukausi meidän Ranskan reissuun (ja btw mun synttäreihin, "jee" :D). Onhan tämä ensimmäinen virallinen kesälomareissu muutenkin lähes viiteen vuoteen. Joku voisi jo raahata matkalaukun varastosta ja alkaa tehdä ensimmäisiä pakkauksia, hahah. Itse tosin kuulun niihin edellisenä tai sitä edellisenä iltana pakkaaviin. Jotkut hienot matkarattaat meidän kuitenkin pitäisi naperolle ostaa reissuun, jotta päästään mahdollisimman vauhdikkaasti paikasta toiseen. Eilen aloitinkin jo etsinnän, täytyy jatkaa aktiivisemmin sitten ensi viikolla.

Palaillaan blogiin viimeistään juhannuksen jälkeen! Eli rauhallista jussia!! ;)


keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Täytyykö onnellisuus ansaita?

Vuodenvaihteessa kävi eräs mystinen juttu, joka on pistänyt sen jälkeen miettimään paljon muun muassa onnellisuutta. Tein tämän postauksen valmiiksi itseasiassa jo puoli vuotta sitten tammikuussa, mutta jostain syystä en ole aikaisemmin saanut koko hommaa julkaistuksi ja aihe on jotenkin pelottanut.

Mulle nostettiin nimittäin Uuden vuoden aattona ensimmäinen tarot-kortti ikinä. Aluksi koko tarot-juttu pelotti, niistä tulee nimittäin heti ensimmäisenä mieleen elokuvat, joissa henkilölle nostetaan taroteista joku dramaattinen viikatemies ja sitten käykin köpelösti. Itse olen jotenkin niin hätähousu ja muutenkin taikauskoinen, että odottelisin varmaan joka päivä että milloin kortin ennustus toteutuu. Opin kuitenkin, ettei taroteista löydy varsinaisia ikäviä kortteja, eikä niidenkään tarkoitus ole välttämättä edes ennustaa tulevaa vaan peilata esimerksi menneisyyteen. Tulkintahan näissä on se kaikkein tärkein, oli se sitten tulevaa, nykyhetkeä tai menneisyyttä mitä se kortti symboloi. 

En ole siis aikaisemmin ollut missään tekemisissä tarot-korttien kanssa tai ylinpäänsä tiedä niistä paljoakaan, mutta hämmästyttävää (ja samalla pelottavaa) oli tuolloin Uuden vuoden illan pikkutunteina se, kuinka meille kaikille vedetyt kortit ihan oikeasti sopivat jokaiselle kun nenä päähän. Pakka sekoitettiin huolellisesti jokaisen henkilön jälkeen ja ennen vuoroani tippui lattialle eräs kortti. Ehdin jo painaa kortin mieleeni ja miettiä, että mikä ihme kävisi jos jostain kumman syystä vetäisin pakasta juuri tuon kortin johon aikaisemmin kiinnitin huomiota. 

Valitsin sopivaa korttia viuhkasta sen mukaan minkä kortin kohdalla tulisi se tunne, että juuri tuo kortti on se oikea. Ja siinä se oli, maljojen 10. Sama kortti jonka juuri olin nähnyt lattialla ja jota olin miettinyt. Ja jonka jälkeen pakka oli sekoitettu niin huolellisesti, etten olisi ikinä voinut tietää missä juuri tuo kortti sijaitsee tuosta lähes sadan kortin pakassa.


kuva täältä
 

Maljojen kymmenentähän kuvaillaan esimerkiksi näin: 


Rakkaus, onni ja ilo ovat asettuneet kysyjän elämään pysyvästi joko ystävien, rakastetun tai muitten läheisten muodossa. Sydämessä tuntuva hyvä olo, luottamus ja keveys ovat asettuneet sinne jäädäkseen.


Maljojen kymmenen on täyttymyksen ja valmiiksi saattamisen kortti, joka antaa luvan juhlia saavutettua menestystä. Henkinen minuutesi johdattaa sinua kohti loistavia rakkauden kokemuksia, uusia ystäviä ja menestystä.


Itse olen tänä vuonna miettinyt paljon juuri onnellisuutta ja sitä kuinka kaikki asiat ovat itselläni kohdillaan. Ei oikeastaan ole mitään mitä haluaisin muuttaa (jos nyt unohdetaan vaikkapa lottovoitto :D) enkä ole koskaan ollut näin onnellinen. Silti välillä mietin, että olenko oikeasti ansainnut tämän kaiken onnen? Tai tuleeko onnellisuuden ansaitsemiseksi ylinpäänsä tehdä jotain? Onko se itsestäänselvyys? Onko joku ihminen koko elämänsä jatkuvasti onnellinen ja tuntee ettei elämästä puutu mitään? Itse en nimittäin ainakaan ole tuntenut niin läheskään aina. Oikeastaan en ole koskaan tuntenut aikaisemmin tämmöistä samanlaista onnea. 

Samalla silti tuntee melkein huonoa omaatuntoa asiasta, ihan kuin se olisi joku perusolettamus, että jokaisen kuuluu olla edes vähän tyytymätön johonkin asiaan elämässään ja täysin ansaita se onni. Tai sitten pelkää että jotain ikävää tapahtuu jos menee liian pitkään liian hyvin. Mutta eihän sen niinkään pitäisi mennä? Nykyään mietin muutenkin enemmän karmaa ja sitä miten yrittää enemmän kiinnittää huomiota esimerkiksi omaan toimintaan ja välttää muiden ihmisten loukkaamista. Saatan itse olla esimerkiksi todella suorasanainen ja harvoin ajattelen että toinen voisi ehkä loukkaantua jostain sanomastani vain sen vuoksi että sanon jonkun asian liian suoraan, mutta olen jo pitkään yrittänyt miettiä tarkemmin vaikka sanomisiani tai tekemisiäni. Tai ylinpäänsä olla parempi ihminen. Uskonkin, että muille ihmisille tehdyt ikävät asiat osuvat ennemmin tai myöhemmin omaan nilkkaan, sama juttu tietysti niiden hyvien tekojen kanssa.

Itse menin tuosta kortista jotenkin aivan psyykkeeseen, koska olin juuri lähiviikkoina ja päivinä pohtinut samaista asiaa. Jokainen tuosta kortista kerrottu seikka nimittäin tuntui niin ajankohtaiselta ja oikealta. Ehkäpä kortin tarkoitus oli kertoa, ettei onnellisuuden saavuttamiseksi tai ansaitsemiseksi tarvitse tehdä mitään tai ettei siitä tarvitse potea huonoa omatuntoa. Mitäs mieltä te olette asiasta?


Olipa tuo uuden vuoden aatto itseasiassa vielä samainen päivä kun paljastin vauvauutiset täällä blogissa!

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Voima-aamupalan paluu

Eräs asia, joka on lähiviikkoina tehnyt paluun ruokien saralla on chiapuuro! Chiaa kun en jostain syystä uskaltanut oikeastaan koko raskauden aikana syödä, vasta ihan viimeisen kuukauden aikana aloin sirottelemaan sitä rohkeasti jogurtin sekaan. Chiapuurohan oli ennen aivan lempparini aamupaloista. Toki sitä ei arkisin ehinyt keitellä, mutta viikonloppuisin sitten sitäkin ahkerammin.

Tuo voimapuuro antaa kyllä hurjasti energiaa päivään ja pitää nälkää, itselläni se varsinkin ennen oli tehoaamupala juurikin ennen viikonlopun treenejä, nyt niitä voimia tosin tarvitsee täällä kotona muihin juttuihin ;D Täytyy aamuisin tankata reippaasti energiaa päivään niin jaksaa puuhailla!


Oma lempparini on banaani-mustikka-chiapuuro marjoilla. Heitän kattilan pohjalle muutaman hyppysellisen chian siemeniä hetkeksi veteen turpoamaan. Hetken päästä heitän perään kaurahiutaleita, viipaloidun banaanin, pakastemustikoita, lusikallisen kookosöljyä ja annan kiehua muutaman minuutin miedolla lämmöllä.

Optimaalista on odottaa, että banaani alkaa vähän pehmetä ja hajota puuron sekaan. Mitään mittoja en jaksa tähän katsoa, koska se nyt ei ole niin justiinsa.  Kaurahiutaleita täytyy kuitenkin olla siinä määrin, ettei puurosta tule ihan pelkkää chiageeliä. Sokeria en muutenkaan lisää mihinkään ikinä, mutta varsinkaan tähän sitä ei kaipaa kun tuo banaani tuo hurjasti makeutta puuroon.


Puuron päälle haluamiaan höysteitä, itse ostin juuri viikonloppuna mansikoita ja vadelmia :)

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Mietteitä kotielämästä ja arjen kiireestä

Viime viikolla sain melkoisen spurtin lenkkeilyn suhteen, eli kovin vauhdikkaissa merkeissä lähti nämä liikunnat käyntiin. Reippailla kävelylenkeillä tuli spurttailtua nimittäin viime viikolla yli 26km viidessä eri erässä!! :D Muutoin käytiin reippailemassa vaunujen kanssa, mutta eilen lähdin sitten koiran kanssa tunnin megareippaalle kävelylle. En malta odottaa sitä kun pääsee juoksemaan kunnolla! 

Mulle sattui nimittäin koominen kommellus jalalle kuukausi takaperin.. Mulla on siis vieläkin jaloissa jotain rasitusvammaa siitä kaikesta "ylipainosta", joka viimeisellä kolmanneksella koetteli. Yritin jokatapauksessa kuukausi takaperin eräänä päivänä päästä ylös siitä mun upeasta aurinkotuolista meidän pihassa, kun toinen jalka jotenkin lipesi ja taittui. Olin kertakaikkiaan niin painava, ettei omat jalatkaan enää jaksaneet kannatella :D 

Tuo jalka on siitä asti välillä oireillut ja jalka kipeytyy varsinkin jos yrittää ottaa juoksuaskelia, kävellessä ei onneksi. Voitte kuvitella, että on tosiaan ihan mukava juttu olla taas oma itsensä tämän kehon suhteen. Puntarilla en ole käynyt nyt aikoihin, koska meillä ei kotona semmoista ole, joten tällä hetkellä ei ole hajua miten nuo kilot ovat jatkaneet karisemista. Väliäkö tuolla nyt edes on, synnytyksestähän on vasta 3 viikkoa aikaa, mutta kyllä mielenkiinnosta täytyy seuraavalla neuvolakerralla käydä puntarissa. Viimeksi parisen viikkoa sitten oli jokatapauksessa n. 12kg lähtenyt veks niistä vajaasta karttuneesta 20 kilosta.


Selfie parin viikon takaa :D 


..jolloin puin ensimmäistä kertaa noin puoleen vuoteen farkut jalkaan! Tosin nuo vaatekaappini kaikkein löysimmätkään farkut eivät mahtuneet kiinni kun lantio ei vielä ole palautunut, mutta täytyy tällä viikolla testata jos onnistuisi jo. Ihana kyllä pukeutua "normaaleihin vaatteisiin"!


Mun on kyllä myönnettävä, kuinka yllättynyt olen siitä kuinka paljon tässä vauva-arjessa saa loppupeleissä aikaan ja hoidettua asioita. Olinhan kuvitellut alkuunsa, ettei aikaa ole mihinkään ja kaikki kotityöt seisovat. En voi kiistää etteikö vauvanhoito olisi ympärivuorokautista hommaa ja eipä tuo pikkuinen loppupeleissä enää nuku läheskään niin paljoa kun ensimmäisinä viikkoina vaan nimenomaan haluaa olla paljon sylissä ja lähellä. Otettiin viikonloppuna käyttöön leikkimatto, jolla poika tykkää tyytyväisenä köllöttää jopa yli puoli tuntia ihan vaan ihmetellen kaikenlaista. No mutta takaisin aiheeseen.. Päiviähän on aivan mahdoton mennä ennakkoon suunnittelemaan ja kotihommat sun muut on tietysti hoidettava silloin kun bebe nukkuu. Ja saahan viikonloppuisin ja iltoisin luonnollisesti paljon enemmän aikaan kun meitä on se kaksi aikuista täällä kotona.

Sanoisin kuitenkin silti, että vaikka työelämässä tulikin nukuttua pitkiä ja katkeilemattomia yöunia, eikä tarvinnut ympäri vuorokauden vastata pienen ihmisen tarpeisiin olin silloin kyllä huomattavasti kiireisempi ja väsyneempi työpäivien jäljiltä. Itseni tämä vauva-arki on siis yllättänyt lähinnä näin päin, energiaa kyllä riittää vaikka tuleekin nukuttua öisin aikalailla yhteensä se max 6h kun öisin ruokaillaan 2-4 erässä ainakin tunti. Päivisin en ole itse nukkunut kertaakaan. Nyt ennättää jopa pitää kotia pystyssä ja päivittää blogiakin. Tietty kaikki tuo vaatii oikeasti sitä multitaskingiä ja ripeyttä, sata asiaa täytyy nimittäin saada hoidettua siinä vaiheessa kun vauva päivällä nukahtaa niille tunnin päikkäreille. Kyllä siinä välillä sydän pampaten täällä hiihtelee ympäriinsä tekemässä asioita. Ei myöskään toivoakaan, että olisin työpäivien jälkeen jaksanut lähes jokapäivä raahautua tunnin lenkille, mikä on siis meidän todellinen arjen luksusmomentti päästä liikkumaan!

Ja en todellakaan tarkoita, että heivaisin täällä vauvan tuntikausiksi kehtoon yksikseen ihmettelemään päivittäessäni blogia tai muuta askaretta, kumman hyvin saa kirjoitettua postauksia kännykällä esimerkiksi imettäessä tai hoidettua hommia vauva sylissä. Suurimman osan hommista saa kuitenkin hoidettua hienosti vauvan nukkuessa, eikä niihinkään tuntitolkulla mene aikaa kun pyrkii pitämään kodin edes jonkunlaisessa järjestyksessä. Mutta tietty kyllä sitä hommaa aina riittäisi ja päiviäkin on erilaisia, välillä ei ehdi paljoa mitään ja välillä vaikka mitä. Tai onhan sitä usein semmoinen olo, ettei saa läheskään kaikkea tehtyä mitä oli suunnitellut, mutta yllättävän paljon kuitenkin! Onhan tässä siis hurjasti puuhaa, muttei ehkä sillä mitalla mitä olin villeissä kuvitelmissani ajatellut. Ehkäpä syy onkin juuri siinä kuinka erilaista kiirettä tämä on, ei nimittäin samalla tavalla stressaavaa kun se työelämän kiire.

Onhan eroja varmasti vauvoissakin ja ehkä itse vaan olen päässyt helpolla, sitä en tiedä? Voin kyllä täysin rehellisesti sanoa, että kertaakaan ei ole tullut esimerkiksi yöllä ruokailemaan herätessä semmoinen olo, että ei tätä jaksa. No mutta, pakkohan se silti on vaikka niin ajattelisikin :D Paljon helpompaa tämä jokatapauksessa ainakin toistaiseksi on kun olin kuvitellut ja tykkään aivan mielettömästi olla kotona. Toisaalta sitten mies taas kauhistelee kuinka ei itse tästä yksin selviäisi ;D


Arjen pientä luksusta on nykyään esimerkiksi hyvä lounas! Viime viikolla alkoi sadepäivänä tehdä aivan älyttömästi mieli sushia ja kävinkin sitten kipasemassa sushilounaan. Nam!! Sama juttu oli myös lauantaina kun haettiin kunnon sushimätöt kotiin. Eilenkin olisi tehnyt niin kovasti mieli.. Nyt pakko pitää pieni paussi näistä :D


Nyt aletaankin sitten suunnittelemaan meidän viikkoa kun aamupuuhat pois alta. Aurinkoista maanantaita!

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Pala paratiisisaarta kesäksi Monoi de Tahiti-tuotteilla

Aikaisempi Yves Rocherin kesäkamppishan umpeutui tällä viikolla ja kesän edetessä ajattelin vinkata teille myös toisesta YR:n kamppiksesta, nimittäin supersuosittuja Monoi de Tahiti-tuotteita sisältävästä setistä. Tämä toinen tuotepakettihan upposi ainakin itseeni aivan täysillä, koska YR:n Monoi-tuotteet ovat aivan ultimate-lemppareimpia kesätuotteita ikinä!! Näiden hehkutukselta ei ole voinut vuosien varrella tässä blogissa oikein välttyä, eihän kesästä ilman Monoi-öljyn tuoksua nimittäin selviydy. Mikään ei nimittäin ainakaan itselleni tuo enempää kesää mieleen kun Monoi-öljyn gardeniakukan tuoksu.

Nuo Yvesin Monoi-tuotteethan ovat olleet kärjessä yhtenä suosituimmista tuotteista jo siitä asti kun itse olin lapsi, joten itselläni on tuohon tuoksuun jo ihan perinpohjainen tunneside. Alkaapa samalla vähän muuten haaveilla myös Tahitin matkasta ;) Tosin vuosien varrella on valikoimiin tullut sen perinteisen öljyn lisäksi myös muita Monoi de Tahiti-tuotteita.

Tämä Monoi de Tahiti-setti sisältää seuraavanlaiset tuotteet:



 Lagoon Hair & body wash-suihkushampoo pesee eksoottisella tuoksulla iholta aurinkorasvan jäänteet ja hiekan. Jättää ihon ja hiukset ihanan tuoksuisiksi. Perinteinen suihkusaippua vaihtuu meidän kylppärissä tähän kesäversioon taas heti helteiden palattua. Aivan ihana suosikki!

 Dry Body Oil-kuivaöljy. Vähemmän rasvainen kuivaöljy-versio tuosta perinteisestä Monoi-öljystä kätevässä sumutepullossa. Antaa iholle kaunista kesäistä hehkua ja voidaan käyttää myös hiuksiin. Erittäin hyvä tuote myös hyvään rusketukseen (kunhan ei unohda alta aurinkosuojaa!)

 Precious Dry Oil, kullanhohtoinen kuivaöljy. Tässä menestystuotteessa on kaikki Monoi-öljyn ravitsevat ominaisuudet ja ihana tuoksu. Kullanhohtoiset helmiäishiukkaset antavat kaunista rusketusta korostavaa kullan hehkua ja pehmeyttä sekä iholle, että hiuksille. Tätä voi myös sipaista vaikka kesäsäärille illanviettoihin lähtiessä! ;)

 Eau de Toilette Monoi-tuoksu. Gardenian, kookoksen ja ylang-ylangin vaniljaan taittava tuoksu hyväilee aisteja ja vie ajatukset paratiisisaarelle. Tämä on oma ehdoton uusi suosikkini!!! Aivan täydellinen kesätuoksu.




Itselleni nämä muut sarjan tuotteet olivat jo entuudestaan tuttuja, mutta tuota eau de toilette-tuoksua en ollut aikaisemmin kokeillut. Ja siitähän tuli kertaheitolla kesäsuosikki!!! Aivan täydellinen! 

Myös näiden tuotteiden kohdalla on aivan pakko mainita, etten aivan suotta näitä kehu. Taas yksi ehdoton suosikkijuttu Yvesin valikoimista :) Jos joku, niin tämä on kyllä pakollinen kesähankinta.


Tuotteiden arvo on 47,60 euroa, mutta paketti on mahdollista tilata postikuluitta hintaan 21,90 euroa. Settiä myydään ainoastaan kamppissivulla, joka löytyypi täältä. 


Myös tilausprosessi on tässä(kin) setissä helpotettu, eli tilaus tapahtuu yksinkertaisesti vain täyttämällä yhteystiedot tuonne kamppissivun alakulmaan. Postikulujakaan ei siis tule päälle :) Tarjous on voimassa 15.7 saakka.



Postaus toteutetty yhteistyössä Yves Rocherin kanssa. Tuotteet saatu lahjana. 

Surffihenkiset vauvakuvaukset

Tänään meidän pikkuinen täyttää jo 3 viikkoa! Sen kunniaksi latasin tänne muutaman kuvan noista meidän viikon takaisista vauvakuvauksista, esimakuahan tuli jo muutama päivä sitten. Tuli muuten huomattua, kuinka haastavaa hommaa tuo pikkuvauvan kuvaus oli. Varsinkin kun kellään meistä ei tosiaan ollut minkäänlaista varsinaista kokemusta pikkuvauvan kuvaamisesta. Pikkuherra kun päätti kovasti kiukutella alkuun, surffilaudan ja hiekan päällä köllöttely kun ei tainnutkaan olla vielä mitään ihan lempparipuuhaa.. Nyt on kuitenkin hyvä alkaa harjoittelemaan! :D Hienoja kuvia saatiin kuitenkin loppupeleissä, vaikka poika jääräpäänä päättikin pysyä hereillä koko kuvausten ajan. Autossa olikin sitten hyvä nukahtaa molempiin suuntiin hehe!







Pieni haaveilija...


.. ja kiukkupussi!


Pienen ensikosketus rantahiekkaan!


Kuvauslokaationahan meillä oli tosiaan aikaisemmin mainitsemani Secret Spot-surffiliikkeen White Sand Lounge. Mun täytyykin lähiviikkoina lähettää näitä pienen kuvia kehitettäväksi, että saisi jonkun kehystettyä :)

Kuvat Ronja Rajala

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Loistava päivä alkaa omalla kahvihetkellä

Mulle aamukahvi on aina ollut tietynlainen zen-hetki ja ilman tietynlaista aamurauhaa ei päivä usein voi alkaa kovin hyvin. Nimittäin oli herätys sitten kuinka aikaisin tahansa, ei siitä aamukahvista ja omasta hiljaisesta hetkestä voi tinkiä. Kaksi kuppia kahvia ja datailuhetki aamun hiljaisuudessa ovat itselleni tapa rauhoittua aamulla ja herätä uuteen päivään. Pahin skenaario olisi joutua heräämään kiireessä ja joutua tyytymään pikakahviin, sen oman rauhan lisäksi kun myös laadukas kahvi on minulle se juttu!

Viimeiset puoli vuotta on tullut keiteltyä kahvit taas vaiheeksi Gaggian espressokeittimellä, jolla kieltämättä saa aivan priimaa kamaa. Samalla tuo joka aamuinen kahvinkeitto on ollut semmoinen herätysoperaatio kun sen kahvakeittimen kanssa menee helposti se 10-15minuuttia säätämisen ja maidon vaahdotusten ynnä muun puhdistuksen kanssa. 


Jos tällä hetkellä voi jostain säästää edes muutamia minuutteja aikaa, niin se on suuri plussa! Varsinkin kun meidän perheessä nämä aamut ovat juurikin ehkä niitä hiljaisempia hetkiä kun vauva lähes poikkeuksetta on aina unilla, jolloin meillä hoidetaan kotihommat ja tietty vietetään tätä mamman kahvihetkeä.

Kaivoinkin tällä viikolla pitkästä aikaa kaapin perukoilta Nespresso Latissima-koneeni ja tilasin megaläjän kapseleita varastoon. Tajusin nimittäin joku aika sitten että omiin aamuihini tuo tällä hetkellä aivan valtavan helpotuksen se, että kahvin saa oikeasti taas sillä napin painalluksella. Ja onpas oikeasti suuri helpotus siihen aiempaan verrattuna! Sillä aikaa voi tehokkaasti tehdä vaikka jotain muuta kun kahvi tekeytyy kuppiin, multitasking you now.. :D


Jossain vaiheessa käytin pitkään kahvimaitona soijamaitoa, mutta taisin joskus viime syksynä siirtyä taas perinteiseen kevytmaitoon. Vaahtoaa superhyvin ja vaikka muuten juonkin rasvatonta maitoa, on kahviin ehdottomasti oltava kevytmaitoa. Muuten maku lattessa on vaan kertakaikkiaan liian liru! Pitäisi muuten ostaa testiin sitä Alpron kahvimaidoksi suunniteltua soijamaitoa.


Täällä olikin joskus puhetta lempparikapseleistani ja pakko sanoa, että ehdottomin lemppari nr.1 on tuo Roma, aina vuodesta toiseen. Myös Capriccio ja Volluto ovat aina varmoja valintoja. Haluan jotenkin mahdollisimman tujua kamaa ja tuo on omaan makuuni tarpeeksi vahva, tilaan kuitenkin aina noin 5-7 eri kahvilaatua niin ei tarvitse aina sitä samaa juoda ja voi välillä vaihtaa johonkin kevyempään paahtoon. Noita kun saa esimerkiksi aina vaikkapa vain tuon yhden pötkön tuota tiettyä. Harmittaa ettei sitä hasselpähkinä-kausimakua ollut tullut jäädäkseen! Se oli nimittäin ehkä lempparein kaikista joskus toissavuonna? Hitto!



Pakko sanoa, että tuo kone on kyllä aamujen pelastaja! Ei voisi helpommin lähteä aamut käyntiin kun voi heittää koneeseen mieleisensä kapselin ja kone valmistaa kahvin maitovaahtoineen valmiiksi kuppiin. Kahvi kun on itselleni ehdottomasti niitä arjen tärkempiä juttuja tai ainakin aamujen ;D


Mitenkäs teillä keitetään kahvit? Onko teillä keittiössä kapselikeitin, tavallinen kahvinkeitin vai joku aivan pro-keitin? :)