perjantai 19. syyskuuta 2014

Keskiviikon asua ja kotikriiseilyä

Ennen Ikeassa käynti kävi huvista ja sinne oikein odotti pääsevänsä. Lähiaikoina siellä on kuitenkin tullut ravattua niin ahkerasti, että alkaa jo ahdistaa. Varsinkin kun ei ole juuri nyt kertakaikkiaan tilaa tai budjettia ostaa mitään uutta. Ja mitäs sitä nyt oikeasti edes tarvitsisi, Ikeasta kun harvoin tarvitsee yhtään mitään tai ainakaan kaikkea mitä ostoskoriin lappaa, vaikka kovasti niin haluaisikin uskoa. (Onhan siellä shoppailu nyt oikeasti tosi ihanaa, eilen olin vaan jo kovin väsynyt tähän kodin väkertämiseen kun mikään ei tunnu valmistuvan ikinä!) 

Ostoskoriin eksyi kenkähylly ja verhotangot, joita meninkin ostamaan. (Viherkasvin olisin halunnut, mutten sitten jaksanut edes niitä katsomaan :D) Kotona olohuoneen verhotangon asennuksen jälkeen sitten mietin, että olisiko kuitenkin ollut parempi ilman.. No näillä nyt kuitenkin mennään. Keskeneräisessä asunnossa asuminen on oikeasti aivan perseestä kun takit lojuvat lattialla, samoin kengät, taulut odottavat kiinnitystä, ympäriinsä on muutenkin työkaluja, huoh. Aina ei vaan jotenkin töiden ohella jaksa tai ehdi, vaikka eilenkin Tommi puuhaili täällä mitä sähkömiehen kanssa iltamyöhään asti. Ehkä joskus sitten valmista tulee.. Jos jotain positiivista, niin saatiin eilen tiskikone toimimaan!

Tänään oli viikon ainut aamukuuden herätys ja ei hohhoijjaa. Olen yleensä aamulla niin virkku, eikä herääminen tuota yhtään hankaluuksia, mutta lähiviikkoina olen ollut aamuisin kertakaikkiaan superväsynyt. Ehkä flunssalla on osaa asiaan, en tiedä mutta saa nähdä mitä lisääntyvä pimeys tuo tullessaan.

Tänään onneksi vika lähes tunnin työmatka yhdellä bussilla körötellessä Käpylästä Lauttasaareen, jatkossa onkin sitten vain kolmannes maksimissaan. Mikä helpotus! Ennen on tullut juostua Alppilasta töihin kolmella kulkuneuvolla; ensin sporaan, sitten metroon ja sitten bussiin ja pelkkä paikasta toiseen juokseminen on viimeistään herättänyt aamuisin. Vaikka yhden bussin taktiikka nyt onkin helpompi, niin miljoona kertaa lamaannuttavampi! Pitäisi kaivaa joku kirja matkalukemiseksi.


Lempparipuna YR:n korallinen *Grand Rouge sävyssä 41. Corail Etincelant

Tällä viikolla on ollut kertakaikkiaan outoa (ja ihanaa :D) olla kotona aamulla kirkkaassa päivänvalossa! Kun on tottunut lähtemään aamulla kotoa jo seitsemän maissa aamuhämärässä. Toki päivät nyt tästä vielä pimenevät, joten harvinaista herkkua heh.




Lähiaikoina kun olen alkanut suurentamaan näitä blogin kuvia bloggeriin, olen huomannut kuinka blogger mössää täysin kuvanlaadun! iPhotossa kuva on täysin tarkka, mutta kun lisää tänne niin hohhoi. Vinkkejä? Olen aivan avuton kaikenmaailman kuvapankkien kanssa.








Nuo H&M:n nahkaiset avokkaat in action!
Ainiin ja paita H&M:n merinovillainen juurikin siitä samaisesta Premium Quality-mallistosta.

Vaikka ensi viikoksi onkin luvattu lumisadetta jo Lappiin, niin vielä tarkenee avokkailla! ;) Tai ainakin pari päivää eli nyt on otettava viimeiset irti!









Aikamoinen kuvapläjäys, sata samanlaista kuvaa. Taisin eilen vähän innostua :D Kävin muuten keskiviikkona omalla kampaajalla Qhairin Johannalla viimeinkin, edellisestä kerrasta olikin jo kolme kuukautta. Väriä kirkastettiin jollain uudella sävytteellä aavistuksen vaaleammaksi, sävytettiin tyvi pois. Johanna myös teki mulle suoristusraudalla latvaan lainetta ja pelkään jo valmiiksi, että osaanko itse tehdä samaa perässä sitten kun joudun tukan pesemään tänään.. Pitäisi vissiin käydä joku kampaajakoulu ihan vain oman hyödyn vuoksi.

Ja hei muistakaa, että Yves Rocherin juhlaviikon alennuskoodi YR5530 on voimassa vielä 21.9 eli sunnuntaihin saakka ja antaa kassalla ostoskorin sisällöstä -30% (koodi lisätään ostoskorin alareunaan)! Itselleni tuo luku luo jotenkin psykologisesti mielikuvan, että tarjous on melkein puolet pois ja onhan tuo hurjasti! Yvesille tästä!

Ihanat viikonloput kaikille! :)

Sisältää mainoslinkkejä




torstai 18. syyskuuta 2014

Kahviaddiktin aamuhöpinöitä

Se on täällä taas, nimittäin syysflunssakausi.. Olin jo viime viikolla sairaana ja röörit ovat olleet kertakaikkiaan todella tukossa jo useamman viikon. Eilen sitten heräsin aamulla entistäkin limaisempana, eikä edes neljä kuppia kahvia tuonut oloon helpotusta. Olo oli kun mikäkin zombie aamupuuhissa, hyvä kun jaksoi nousta ylös sängystä, onneksi olo työpäivän mittaan kuitenkin vähän helpottui Duactin avulla.

Tänään oli olo herätessä aavistuksen parempi olo, mutta nenä ollut tukossa jo useamman viikon, en ymmärrä! Menen tänään käymään lääkärissä ennen töitä ja pyydän ultraamaan posket, viimeksi kun mulla oli tämmöistä niin selvisi sitten pitkittynyt poskari joka vaati antibiootit. Lisäksi mulla on joku helkkarin ihottuma päänahassa joka kutisee aivan pirusti, joten ei hyvin mene täällä.. Onneksi huomenna on kuitenkin jo perjantai...




Onko normaalia, että ihminen juo aamun aikana 4 kuppia kahvia herätäkseen? :D

Musta tuntuu että jotkut tutut ovat alkaneet pitää mua aivan hulluna sen myötä kun olen tehnyt jotenkin niin kamalan haloon siitä, etten saanut keittiöttömänä kahvia aamulla kotona. Ihan oikeasti voisin verrata sitä tunnetta lähinnä kipuun tai tiedättekö sen tunteen kun herää aivan pirun väsyneenä ja haluaisi vaan jatkaa unia? Mulla tekee aamulla niin kovasti mieli kahvia, että olen tulla hulluksi eikä tosissaan mikään onnistu ennenkö saan ne pari kahvikuppsta eteeni. Ihan kamalaa :D

Huomenna joudun raahaamaan mun Nespresso-keittimen töistä hetkeksi kotiin jemmaan. Siirryn nimittäin sinne uudelle työpisteelle, joten täytyy tutustua ensin uusiin tiiminjäseniin muutenkin kun intranetin henkilöstölistan listan kautta ja arvioida, että voinko viedä sen keittimen työpaikalle ilman että mua pidetään hulluna nirppanokkana jolle ei kelpaa automaattikahvi(/kura). Varmaan ensin ehkä ihan aiheellista odottaa muutama viikko :D Ei sillä että olisin ainut joka pitää automaattikahvia yksinkertaisesti vain oksettavana.



Kaivoin muuttolaatikosta La Case de Cousin Paulin pallovalaisimet, jotka ostin Stockalta kaksi vuotta sitten. Ja siis sen kaksi vuotta yritin saada aikaiseksi laittaa ne jonnekkin roikkumaan, tuloksetta. Yhdestä lampusta on tuo pallokin irronnut ja tuhoutunut. Bixu oli nimittäin joskus saanut sen käsiinsä ja ilmeisesti ollut niin riemuissaan PALLOSTA etten saanut sitä enää pelastettua. Mutta kai tässä ilman yhtä pärjätään. Nuo sopivat makkariin kyllä tosi kivasti! Täytyy miettiä että jätänkö ne ikkunaan vai jonnekkin muualle, täällä kun on muutkin romppeet vielä hieman hakusessa paikkojensa suhteen.



UGGsit tosiaan korkattu jo käyttöön! Nythän on mitä parhain keli näille, kohta nimittäin alkaa varmasti jo syyssateet eikä UGGseja ole jalkaan pistämistä ennen pakkasia.

Tuo neuletakki on muuten nyt se H&M:n kashmirvillainen. Aivan paras!! Mietin että pitäisikö tilata myös sama beigenä, hmm..




Ja juu.. meidän makkari on täynnä surffilautoja ja lumilautakin löytyy. Voi huoh. Ja sitten valitetaan mun vaatteista :D

Mauilla on aivan höpsöjä tapoja, molemmat meidän koirista ovat luonteeltaan kyllä kertakaikkiaan aivan erilaisia ja toki Maui on vielä pentu joten on osaksi myös siitä syystä ihan supervilli. Ennenhän nukuttiin parvella, jonne koirilla ei ollut mitään pääsyä. Täällä uudessa kämpässä taas Maui on aivan villiintynyt tuohon sänkyjuttuun ja oli aamu mikä tahansa, niin se hyppää sänkyyn päälle, alkaa nuolla naamaa ja venkuloi ympäriinsä :D

Parina aamuna on makkarin ovi ollut kiinni, mutta jäänyt jotenkin raolleen toisen lähtiessä töihin, niin tuo pikkupimpula livahtaa kyllä ihan minimaalisestakin raosta tekemään pusuyllätyksen hahahah. Eilen jouduin nostamaan sen pois ja kantamaan olohuoneeseen, muuten ei olisi nukkumisesta tullut kertakaikkiaan enää mitään :D Tänään se teki samanlaisen hyökkäyksen ainakin pari kertaa kunnes sitten heräsin vähän ennen kahdeksaa ja huomasin pienen nukkuvan mun vieressä niin kiltisti, voih :')

Mutta hei! Onko teillä toivetta jollekkin tietylle "asiapostaukselle"? Voisin taas tässä lähiaikoina toteuttaa jotain toivepostauksia jos semmoisia löytyy!

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Geelilakkausta kynsiin!

Muistattekin varmaan kun jo viime talvena haikailin rakennekynsien sijaan geelilakkauksesta kun kynnet talvipakkasilla liuskottuivat, lohkeilivat ja kynsilakatkin varisivat sekunnissa rumaksi. Olin pari kertaa jo todella lähellä sortua rakennekynsiin sillä verukkeella "kuinka kovasti ne helpottavat elämää" kun ei kertakaikkiaan tarvitse fiksailla kynsiä. 

Se huolto-oravanpyörä ja satunnaisesti irtoilevat kynnet sitten ovatkin aivan toinen tarina, mieleen muistui samalla miksi niistä kynsistä ylinpäänsä olen luopunut. Talven jälkeen kun lisäravinteet ovat alkaneet tepsiä kynsiinkin, on niitäkin ollut mukavampi laittaa nätiksi ja lakkailla. Onpahan näitä lempilakkojakin löytynyt ihan mukava kasa! Ja onhan ne omat kynnet kuitenkin ihan kivat ;)

Olen törmännyt Sephorassa sun muualla moniin kotigeelilakkoihin, joita myydään seteissä joissa tulee mukana minikokoinen uv-uuni ja lakkavehkeet. Vaikka nykyisin varsin paljon kynsien fiksailusta pidänkin niin en välttämättä ole vielä ainakaan hommassa niin pro, että jaksaisin ihan uunissa alkaa lakkoja kuivattelemaan. Nuo vehkeet vievät tietysti tilaakin kylppärin kaapista. Onneksi näitä geelilakkoja on alkaut tulla kauppoihin ihan "tavallisenakin versiona", jotka eivät mitään erikoisvehkeitä kaipaa!

Sain jokunen aika sitten Lumeneltä testiin kasan Gel Effect- ja Natural code-kynsilakkoja. Noita gel effectejä olin itseasiassa nähnyt lehdissä sun muualla, mutta niin harvoin kun missään tavarataloissa nykyään liikkuu, eivät lakat olleet ehtineet koskaan ostoskoriin asti. Gel effect-lakkojen ideahan on kesto/geelilakan tyyppinen pysyvämpi lakkaus perinteisen lakan muodossa.




 



Tein pari juuri pari päivää sitten itselleni "kynsihuollon" ja kynsiin lähti nyt vuorostaan tuota Natural Coden valkoista lakkaa!


Kynsissä Gel effecteistä toissaviikolnlopulta sävy 27 Aamuvaloa ja nimettömissä hilelakka 17 Kimallus




Pakko kyllä hehkuttaa, että vielä lähes viikonkin jälkeen kynnet olivat edelleen aivan loistavassa kunnossa. Moni lakka olisi kulunut samalla tavalla jo saman päivän aikana. Olen todennut varsinkin Lorealin edullisemman tuotelinjan kynsilakat aivan kuraksi, kynnet ovat viimeistään seuraavana päivänä aivan katastrofikunnossa ainakin oman kokemukseni mukaan. Onneksi nyt lähiaikoina tullut kuitenkin löydettyä yhä enemmän lemppareita kynsilakkojen parista!

Täytyy viikonloppuna taas fiksailla kynnet menokuntoon, seuraavana lähtee nimittäin testiin tuo korallipinkki tai tumman violetti ;)

Ovatko nämä geelilakat teille jo tuttuja?

Tuotteet saatu blogin kautta

tiistai 16. syyskuuta 2014

Kesäkuvapläjäystä ja Nikon Coolpixejä

Olenkin kirjoitellut täällä muutamaan otteeseen yhteistyöstäni Nikonin kanssa, jonka tiimoilta pääsin kevään ja kesän aikana testailemaan muutamaa eri Nikon Coolpix-kameraa ja kirjoittelemaan ajatuksiani niistä. Yhteistyö ja näinollen "testijaksoni" kameroiden kanssa alkaa lähennellä loppuaan ja ajattelin kiteyttää ajatuksiani näistä kolmesta kamerasta, joilla pääsin muutaman kuukauden varrella kuvailemaan.

Ennestään minulla ei ollut omakohtaista kokemusta Nikonin kameroista, mutta mielipiteeni merkistä oli jo ennakkoon hyvinkin positiivinen, onhan kyseessä yksi maailman johtavista kamerabrändeistä. Coolpix-kamerasarjahan koostuu pääasiassa pokkareista, mutta niidenkin saralla vaihtelee hurjasti sekä hintahaitari että eri ominaisuuksien määrä; yllätyin itsekkin että Coolpix-kameroista löytyy sekä edullisempia malleja pokkareista, sekä lähestulkoon "puolijärkkäritasoisia" kameroita. Sanoisinko, että melkeinpä kaikille jotain siis!

Testihän lähti käyntiin Coolpix S9700-kameralla. En ollut aikoihin kuvaillut ylinpäänsä pokkareilla, joten olin hämmästynyt kuinka ominaisuudet ovat niissä kovinkin kehittyneet tässä vuosien varrella. Muistan vielä muutamia vuosia taaksepäin kun omalla vanhalla pokkarillani oli kertakaikkiaan mahdotonta kuvata hämärässä kun se taas nykykameroilla on lähestulkoon aivan päivänselvä juttu!




Ihmettelin, että miten ihmeessä tämä kamera tasoittaa ihon noin "air-brushed"?! :D


Mun vaaterekki muuten hätisteltiin vinttiin uudella kämpällä.. Nyyh. Ihan kamalan ankeaa viikata vaatteet kaappiin kun on vuosia tottunut roikuttamaan niitä henkareissa! Onneksi edelleen löytyy vaatekaapista tankoa, mutta ei ihan yhtä ruhtinaallisesti.



Työporukan kanssa touko-kesäkuun vaihteessa Tallinnassa! :)





Musta tuntuu, että alkaa tulla vanhaksi kun ottaa kuvia kukka-asetelmista (!!!!)




..ja koirista :D

Toisena testikamerana minulla oli Coolpix P340, jonka valkoiseen runkoon rakastuin täysin. Jos taskukokoinen pokkari olisi ostoslistalla, niin päätyisin varmasti tähän. Kamera mahtui näppärästi mukaan käsilaukkuun, kuvat olivat selkeitä ja värit kauniita. Erona tähän ja ensimmäiseen testikameraan oli huomattavasti jämerämpi runko ja hiuksenhieno ero kuvien laadussa; eteenkin värit olivat P340:ssä elävämmät. Eron huomasi konkreettisesti varsinkin juuri kameran painossa ja nappitoiminnoissa, jotka olivat P340:ssa ehkä aavistuksen "laadukkaammat", onhan kameroilla toki eroa hinnassakin joka asian selittää..














Viimeinen testikamera Coolpix P600 erosi kahdesta edellisestä kamerasta etenkin rungon koolla; juuri tästä kamerasta käytin tuota nimitystä "puolijärkkäri", koska kuvat olivat kovin ammattimaisia. Lisäksi P600 on varustettu megazoomilla. Kokisin, että tämä olisi erityisen näppärä esimerkiksi lomamatkoilla kun loma- ja maisemakuvat haluaa ikuistaa laadukkaasti, jonka tuo zoomi mahdollistaa kun kuvataan hieman kauempia kohteita. Ihan suoranaisesti ei tätä taas voi verrata aiempiin taskukokoisiin, koska toki koon lisäksi myös ominaisuudet olivat aivan eri luokkaa.

Kääntyvä näyttö taas toi helppoutta kuvaamiseen ja nestekidenäytön lisäksi voi päättää, haluaako kuvata "perinteisellä etsimellä" (jota monissa kameroissa ei itseasiassa hassua kyllä ole enää lainkaan olemassa!) vai näytön kautta. Olen itse viime vuosina kokenut tuon kääntyvän näytön olevan aivan ehdoton etu kuvatessa, varsinkin juuri blogikuvauksessa! Saahan sillä nimittäin helposti selfiet ja muut hömpötykset hoidettua :D

















Uudet hoodsit ;)

Kaikenkaikkiaan oli hauska päästä kuvailemaan erityyppisillä kameroilla ja päästä hämmästelemään kuinka pokkaritkin ovat tässä vuosien varrella kehittyneet! Harvemmin nykyisin tulee kannettua kameraa käsilaukussa, ajat sitten blogia aloittaessa silloin way back oli pokkari laukun pohjalla aivan ehdoton. No mutta nyt muisti miksi pokkarikamerat ovat tosiaan olemassa! ;)

Itse kuitenkin rakastuin näistä kolmesta eniten juurikin tuohon P600:aan, jolla nämäkin katukuvat on otettu. Ja Nikon ei totisesti tuottanut pettymystä.

Olen muuten hoksannut ihan vasta tämän vuoden aikana kuinka paljon Helsingistä löytyykään puutaloalueita, melkein kun olisi maakuntamatkailemassa! Aivan ihanaa päästä asumaan aivan Puu-Käpylän tuntumassa, vaikkemme itse toki puutalossa (vielä hehh) asutakkaan. Vaikkei se Puu-Vallilakaan ennen mitenkään kaukana ollut hihi :)