tiistai 23. elokuuta 2016

Ihanassa Dui-kasvohoidossa + alekoodi!

Kävin pari viikkoa takaperin pitkästä aikaa Lauralla Dui-kasvohoidossa, edellisestä kerrasta olikin aikaa jo oikeastaan liian kauan. Vaikka kosteutankin ihoani ihan superpaljon, läträilen voiteeilla ja öljyillä, olisi niissä hoidoissakin hyvä käydä edes joskus. Samallapa saa muuten myös sitä arvokasta omaa aikaa!

Kuten olen tässä kesän aikana ohimennen kirjoitellut, on ihosta tullut nyt kotona lomaillessa pidettyä entistä parempaa huolta. Kuorinnat, naamiot, silmänympärysvoide ja puhdistuskin olivat ennen muka liian aikaavieviä hommia, tosin kyllä silloinkin tosissani panostin kyllä niihin voiteisiin ja seerumeihin tai öljyihin. Ihon kosteutus on nimittäin itselleni ihan ykkösjuttu ja omaankin silmääni on ihoni kunto parantunut tässä 6kk aikana entisestään.


Dui-tuotteet ovat ihan superihania ja itse ainakin tykännyt tuotteista aina käytösä hurjasti :)


Joku kyselikin kommenteissa jonkin aikaa sitten, että enkö pelkää ihosyöpää kun kerta pidän auringonotosta niin paljon. Ja tietysti pelkään! Vaikka jaksankin aina jauhaa ruskettumisesta ja auringonotosta, en itseasiassa nykyään edes ota paljoa aurinkoa. Nyt kesän olen Biarritzin muutamaa hassua varsinaista auringonottotuntia lukuunottamatta "ottanut aurinkoa" ainoastaan meidän vaunulenkeillä, en ikinä virallisesti lähtenyt ulos makaamaan, vaikka aikaa kyllä olisi ollut. Tosin tulihan sitäkin toukokuussa tehtyä kun odottelin bebeä syntyväksi enkä oikein päässyt lisäpainon kanssa kovin kauas kotoa muutenkaan ja oli tekemiset vähän vähissä. Kokonaisia päiviä ei ole tullut maattua auringossa ihan superpitkään aikaan, maksimissaan ehkä reilu  tunti.

Mulle ei kuitenkaan tulisi mieleenkään lähteä ottamaan aurinkoa ilman aurinkosuojaa. Palaminenhan on tietysti iholle pahin mahdollinen juttu, enkä kyllä muista milloin olisin viimeksi edes palanut. Lisäksi iho tuppaa muistamaan vanhatkin palamiset. Oli kuitenkin mukava yllätys kuulla Lauralta, ettei ihossani näy lainkaan auringon aiheuttamia vaurioita tai muutenkaan uskoisi, että olen viihtynyt paljon auringossa. Suojaaminen on kyllä ihan ehdoton juttu. Lohdutuksen sanana noin yleisesti kuulin, että osa auringon aiheuttamista vaurioista on kuitenkin vielä hoidettavissa pitämällä ihosta ja riittävästä kosteutuksesta huolta!







 Lauran kauneushoitola sijaitsee Hakaniemen kulmilla osoitteessa Sörnäisten Rantatie 8. Erilaisten Dui-hoitojen lisäksi Laura tekee myös ripsienpidennyksiä, sekä ripsien ja kulmien värjäyksiä/muotoiluja.


Olen nyt aloittanut pitkästä aikaa myös tuon Skin Gain-kuurin. Ajattelin jossain vaiheessa postailla tuloksia tästä ja eräästä toisestakin kollageenivalmisteesta! 

Tuon hellävaraisen Teatox detox-teekuurinhan vedin silloin synnytyksen jälkeen puhdistamaan kehoa nesteistä sun muista (postaus teestä löytyy täältä). Ja kyllähän niinä ensimmäisinä viikkoina lähtikin painoa reippaasti yli 10kiloa juuri nesteinä ja muuna. Suosittelen! Tuota teetähän voi ostaa siis Lauran hoitolasta paikanpäältä, sekä myöskin verkkokaupan puolelta.



Dui-kasvohoito on monivaiheinen ja sillä voidaan keskittyä hoitamaan erilaisia iho-ongelmia, kuten esimerkiksi aknea, näppylöitä, arpia tai ottaa huomioon ihon erityistarpeita, kuten kuivan ihon kosteutusta. Itseasiassa tuolla hoidolla voi myös hoitaa auringon aihtuttamia ihovaurioita, koska hoito on aikamoinen kosteutuspommi!



Hoito alkaa aineenvaihduntaa kiihdyttävällä ja turvotuksia vähentävällä lymfa-sivelyhieronnalla, jonka jälkeen aktivoidaan akupunktiopisteitä. Akupunktiopisteiden aktivoinnin tarkoitus on tasapainottaa ja vahvistaa eri sisäelinten toimintoja, koska monet iho-ongelmat ovat lähtöisin juurikin jonkinlaisesta elimellisestä "ongelmasta". Itselläni on esimerkiksi ollut nyt molempina hoitokertoina otsan iho ohimoiden/kulmakarvojen seudulta arkana ja tuo kuulemma voi kertoa uniongelmista tai unen puutteesta. That makes sense! :D 

Tämän vaiheen jälkeen keskitytään ihon ongelma-alueiden hoitoon, vaikkapa nyt arpiin. Viimeisessä vaiheessa käytetään seerumia, joka kevyesti kirkastaa ja kuorii ihoa. Hoidon päätteeksi iholle levitetään vielä vaikuttamaan oman ihotyypin mukainen naamio imeytymistä tehostavan hieronnan kera. Aikamoinen hemmottelupläjäys! Hoidon kesto on noin tunnin, eli ehtii hyvin vaipua muihin mietteisiin arjen kiireistä :)


Ihoon "syötetään" siis koko hoidon ajan erilaisia öljyjä ja seerumeita, joiden imeytymistä nuo eri vaiheiden tekniikat tehostavat entisestään. Iho on siis kirjaimellisesti hoidon jälkeen pumpattu täyteen erilaisia hoitavia ja kosteuttavia ainesosia. En kyllä juksaa yhtään kun sanon, että kasvojen iho on tuon hoidon jälkeen aivan superheleä ja kosteutettu. Eikä tuo teho lakkaa suinkaan hoitopäivään, vaan iho on aktiivinen vielä pitkään hoidon jälkeen ja imee entistäkin tehokkaammin itseensä ainesosia öljyistä ja voiteista mitä kotona levittää.

Itselläni iho on ollut aina hoidon jälkeen todella monta päivää upean hehkuva, ihan kun olisi vasta sieltä hoidosta tullut ;) Tämän hoidon jälkeen iho totisesti käyttää kaikki hoitotuotteet hyväksi kuten pitääkin. Voin totisesti lämmöllä suositella!



Itsellä siis hoidettiin yleisen kosteutuksen lisäksi myös tuota ärsyttävää hormoninäpyn aiheuttamaa arpea, jonka sain aikaan keväällä turhalla ihon ronkkimisella. Jotenkin kuvittelin, että arpi siitä itsekseen vaalenee ajan kuluessa, mutta eihän se siitä oikeastaan mihinkään lähtenyt tässä kuukausienkaan saatossa. Kuulin Lauralta, että mitä tuoreempi arpi, sitä helpompi siitä on vielä päästä eroon aktivoimalla pakkautunutta verikertymää arvessa, joka tuon tumman sävynkin aiheuttaa. Arpeani käsiteltiin kaksi kertaa viikon välein ja tässä yllä arpi siis ensimmäisen hoidon jälkeen.

 Toki arpi vielä kahden hoidon jäljiltä hieman erottuu, mutta on kyllä aiempaa vaaleampi! Olisi pitänyt hoksata ottaa myös kuva ennen hoitoja ;D

Tässä iho siis noin viikko toisen hoidon jälkeen ilman meikkiä.



Kotihoidoksi käsittelyiden ohelle sain tuota Youth Formula-öljyseerumia, jota olen nyt päivittäin levittänyt muutaman tipan kasvoihin, sekä myös erikseen arven alueelle. Olen aikaisemminkin käyttänyt noita öljytipppja ja kyseessä on iholle nuoruuden kiinteyttä palauttava tehoöljy. Löytyy Dui Clinicin verkkokaupasta täältä!

Sain teille myös alennuskoodia Dui Clinicille jakoon! Koodi iines20 antaa siis huiman -20% alennuksen ja on käytettävissä sekä tuotteisiin, että Dui-hoitoihin! Alennus tulee verkkokaupassa siis kaikista tuotteista (myös aletuotteet!), mukaanlukien siis esimerkiksi Detox-teen ja muut kauneusravinteet, sekä tietysti kaikki Dui-ihonhoitotuotteet.

Alennuksen kasvohoidoista saa mainitsemalla Lauralle hoidon yhteydessä, että on blogini lukija. Koodi on voimassa syyskuun loppuun, eli 30.9 saakka.


Dui Clinicin verkkokauppa ja tietoa hoidoista löytyy täältä! 

Kasvohoito toteutettu yhteistyössä Dui Clinicin kanssa, postaus ei kuitenkaan tuota minulle taloudellista hyötyä.

maanantai 22. elokuuta 2016

Asuntonäyttöjä ja vauvakuvia viikon varrelta

Huomenta! Meidän pojat vetelevät vielä sikeitä ja kyyhötän itsekseni juomassa aamukahvia. Napero nukkui viime yön yhteen putkeen 22-03:30 ja sitten vielä toisen 04-08 pätkän kun nostin poikkeuksellisesti takaisin omaan kehtoon loppuyöksi. Oli pakko saada nukkua toisella kyljellä ja pelkäsin muuten jyrääväni pienen. Onko muiden vauvat muuten hikikalleja? Meidän poika nimittäin hikoilee varsinkin vieressä nukkuessa ihan hulluna vaikkei olisi pyjamakaan päällä. Pahin oli ehkä kuumemmilla keleillä, mutta edelleenkin saattaa olla märkä läntti pojan alla kun herätään jos on yhtään osunut peitto päälle tai ollut kyljessä kiinni. Kuulemma täysin normaalia neuvolan mukaan, mutta en jotenkin ajatellut että pikkuvauvat hikoilisivat paljoa :D

Poika on muutenkin ollut nyt pieni tuittupää eikä suostunut nukkumaan päikkäreitä käytännössä lainkaan. Parina päivänä ei olla käyty ollenkaan vaunulenkillä (jossa poika siis yleensä nukkuu sen tunnin, joka on päivän ainoa pitkä pätkä) ja kun ei olla vaunuiltu, niin ei ole myöskään tullut uni päivällä! Tai oikeastaan silloin nukutaan ihan semmoisia pieniä 10-20min powernapeja parit päivän mittaan, ainoastaan vaunuissa pidempään. Itseäni ei toki haittaa yhtään tuo päiväunettomuus, meillä menee päivät kivasti puuhaillen muutenkin ja ainakin saa olla entistäkin iloisempi noista useimmiten loistavista yöunista!! Toisaalta illalla kyllä huomaa sen väsymyksen pienestä kun alkaa olla melkoinen känkkäränkkä.


Lähdettiin eilen huvikseen parille asuntonäytölle! Löydettiin nimittäin netistä aivan megasuperihana potentiaalinen koti, joka myös livenä oli aivan huippu. Tosin muitakin halukkaita löytyi vaikka millä mitalla ja meillä on omakin myymättä (eikä siis vielä edes laitettu myyntiin), joten aikalailla semmoisella "katsotaan nyt mitä on tarjolla"-meiningillä oltiin liikenteessä. Toisaalta ihan hyvä muutenkin katsastaa eri alueita ennakkoon niin tietää jotain siinä vaiheessa kun asia todella on ajankohtainen. Se on kyllä ahdistava tunne kun löytää oikeasti "helmen" ja tietää, että vaikka tekisikin ehdollisen tarjouksen, ei välttämättä ole mitään saumaa kun moni muu ostaja on liikkeellä nopeammalla kaupantekovalmiudella!


Poika on alkanut nyt parin viikon aikana "juttelemaan" hurjasti. Kokoajan on höpötys päällä kun jokeltelee ja kertoo juttua :)

Tässä vähän instapläjäystä meidän viime viikoista..


Opeteltiin VIHDOIN viime viikolla kantoliinan sitomista! Ja eihän se loppupeleissä nyt todellakaan mitään rakettitiedettä ole kun muutaman kerran tekee. Meidän poika lisäksi viihtyy siellä tosi hyvin, en vaan kertakaikkiaan osaa sitoa liinaa niin että se tukisi kunnolla niskaa, joten en ole uskaltanut pitkiä aikoja pitää liinassa kun joutuu kädellä tukemaan päätä. Aika hikistä hommaahan tuo tosin on, mutta yllättävän napakan pakkauksen kuitekin saa tehtyä tuolla. Eiköhän se tästä kun vielä vähän harjoittelee ;) Kantorepussa kun poika ei kertakaikkiaan viihdy ollenkaan! Täytyy tosin sitäkin kokeilla vielä myöhemmin jos olisi mieli muuttunut.

Ja kohta päästään myös pitämään pikku-Uggeja! Meiltä löytyy Tommin kanssa molemmilta nuo samanlaiset classit shortit, joten olihan bebellekin pakko ostaa omat UGGit talvella Havaijin reissulta.


Kivaa maanantaita!


sunnuntai 21. elokuuta 2016

Muistutus: Kookoksen tuoksuinen vartalosetti tarjoushintaan

Muistuttaisin, että aiemmin mainitsemani Yves Rocherin tarjous kookos-vartalotuotteista päättyy elokuun lopussa. Vielä siis aikaa hyödyntää tarjous ja tilata tuo setti kamppishintaan! Näiden avulla kun onnistuu pitkittää kesää, ainakin noin leikisti ;D


Tuo settihän sisältää seuraavat neljä tuotetta..


Coconut body lotion. Kookoksen tuoksuinen vartalovoide sisältää ihoa pehmentävää ja silottavaa karitevoita. Tuote sisältää 96% luonnosta peräisin olevia ainesosia. Tämä jättää ihon ihanan pehmeäksi ja tuoksu tosiaan on ihana, varsinkin nyt kesällä!

Coconut bath & shower gel. Suihku- ja kylpygeeli, joka sisältää luonnonmukaista aloe veraa ja 97% luonnosta peräisin olevia ainesosia. Geeli pesee ihon hellävaraisesti ja jättää iholle tosi ihanan tuoksun.

Coconut eau de toilette. Tuoksu, joka tietysti myös tuoksuu kookokselle. Mieskin kehui tätä! Tästä tuli suosikkini sen Monoin ohelle, en ole nyt kesällä näitä käyttäessä halunnut kertaakaan suihkia VS:n vartalosuihkeita, jotka ennen olivat vakkareita ;)

Coconut sugar body scrub. Sokerikuorinta iholle, joka sisältää myöskin ravitsevaa karitevoita ja ihoa kuorivaa sokeria, joka on peräisin luonnonmukaisesti viljellystä sokeriruo'osta. Myöskin tässä on luonnosta peräisin olevia ainesosia 97%.



Tuoksu näissä on ihan superihana!

Tämä neljän tuotteen setti on mahdollista tilata vielä 31.8 saakka hintaan 19,90e. Normaalihinta tälle setille on 41,20e. Tilaus tapahtuu siis ainoastaan erillisen kamppissivun kautta, tätä ei siis ole mahdollista tilata Yves Rocherin omien sivujen kautta. Postikuluja ei myöskään tilaukseen lisäksi tule ja tilausprosessi on muutenkin yksinkertainen: Täytä yhteystietosi kamppissivulle ja that's it! :)

Setin tilaus tapahtuu tosiaan täältä!


Postaus toteutettu yhteistyössä Yves Rocherin kanssa.

Uusi rannekoru hopeasta

Lähiviikkoina on tullut ravattua melko ahkerasti keskustassa tapaamassa ystäviä ja viime viikolla tuli piipahdettua kurkkimassa myös Glitterin aitohopean valikoimaa. Huomasin nimittäin muutama viikko sitten, että juurikin Glitterin hopeinen vanha ranneketju oli pudonnut ranteesta enkä enää tietysti sitä onnistunut löytämään.. Onneksi nyt ei ollut rahallisesti kovin kallis menetys, mutta tuo pudonnut hopeinen ketju infinity-symbolilla oli muuten vaan lemppari eikä samanlaista tietty löydy enää vuosien jälkeen tilalle. 

En ole ostanut vuosiin Glitteristä oikeastaan muuta kuin noita hopeakoruja, jotenkin kaapit pursuavat edelleen koruja taannoisilta vuosilta Glitterin myyjänä ja toisaalta, eipä tule muutenkaan ihan kovin kamalasti nykyään koruja käytettyä. Silloin kun käytän, niin useimmiten juuri näitä ja yleisestikin ihan supersiroja koruja. Ihan lempparijuttuni :)


Kassan kautta lähti siis tuo käsisymboli-koru, jonka olin jo ennestään bongannut jostain instagram-kuvasta. Melkein ostin myös tuohon kuuluvan kaulakorun, kunnes totesin että kaulakoruja on tullut nyt vuoden sisällä ostettua useampikin kun taas aktiivisessa käytössä olevia rannekoruja omistan ihan vain pari hassua. Näissä on hinta kyllä ehdottomasti kohdillaan, monien merkkien aitohopeisista koruista kun saa maksaa ihan hurjat summat. Nämä kustantavat sen alle parikymppiä! Ja luonnollisesti eivät tummu kun materiaali on hopeaa. Säilyy siis vuosikaudet, kunnes tekee tohelot kuten minä ja onnistuu esimerkiksi hukkaamaan :D


Tuon vasemman puoleisen hopeisen elämän puu-korun ostin viime syksynä Balilta joltain rantakauppiaalta ja se on pysynyt ranteessa itseasiassa siitä lähtien. Itsessään tuo elämän puu-symboli olikin silloin kovin ajankohtainen kun odotin pikkuista 4. kuulla. Toivoin, että koru pysyisi kädessä ainakin synnytykseen asti, mutta ranteessa roikkuu edelleen. Olisin kyllä aivan murtunut jos huomaisin tuon tippuneen! Saas nähdä kauanko mahtaa pysyä matkassa.


Tuumailin tässä, että pitäisikö ottaa tavaksi tehdä välillä noita throwback-postauksia, oli nimittäin kivaa uppoutua muistelemaan noita vanhoja juttuja! Saako idea kannatusta?! :D Voisin yrittää kaivaa jostain vanhoja meikkivideoitakin tms!

 

lauantai 20. elokuuta 2016

Throwback-aamun muistelmia

Tajusin tässä yksi päivä, että olen pitänyt tätä blogia ensi talvena jo 8 vuotta!!! Aivan älytön juttu! Melkein siis kokonaisen vuosikymmenen. Ei huhheijaa, onhan tässä sinä aikana ehtinytkin elämässä tapahtua vaikka mitä ja blogimaailmakin mullistua aikalailla. Havahduin nimittäin samalla myös siihen, että olen asunut Helsingissäkin jo 5 vuotta. Oikeastaan ainoat asiat jotka ovat pysyneet tässä 8 vuoden aikana matkassa ovat Bixu-koira ja tämä blogi. Ja siis tietysti ystävät, matkakuume ja sata muuta asiaa, mutta tajusitte varmaan. Niin se aika vaan menee ihan hurjaa vauhtia. Samalla olen todennut, etten oikeastaan haluaisi enää asua Suomessa missään muualla kun Helsingissä. Itselleni toki oli aina itsestään selvää, etten aio jäädä Jyväskylään vaan "jonnekin paljon suurempaan". No eipä ihan kamalan kauas siltikään päästy ;)

Tietysti yksi syy siihen miksi haluan asusta täällä on työni, jota en voisi oikeastaan tehdä muualla kun Helsingissä tai muissa pohjoismaisissa pääkaupungeissa, mutta toisaalta myös se että suurempaan kaupunkiin jotenkin sopivasti "hukkuu massaan". Vaikka välillä tuntuu että tämäkin on aivan tuppukylä kun törmää jatkuvasti samoihin ihmisiin ja aina joku tuntee jonkun (ja maailman mittakaavassahan Helsinki onkin aivan pikkukylä). Enkä tarkoita massaan hukkumisella, että olisi mitään tarvetta piiloutua ja vetäytyä omiin oloihinsa, mutta vaikkapa nyt Jyväskylässä oli loppupeleissä kovin pienet piirit. Kaikki suurinpiirtein tiesivät missä kukin on töissä, tunsi tai ainakin tiesi kaikki keskustassa pyörivät "vakkarikasvot" ja muutenkin useimmat ihmiset ainakin jonkun kaverin kautta. Täällä en törmää samoihin naamoihin oikeastaan edes meidän kotikulmilla. Baareissa oli aina samat vakiotyypit ja kuinka siistiä olikaan Blaze-vuosina, se oli kuin toinen olohuone!

Eipä ole tullut käytyä itseasiassa vuosiin Jyväskylässä. Tietyllä tavalla kaupunki tuntuu aina kodilta kun siellä käy, mutta aika pian alkaa kuitenkin ahdistaa. Ehkä se on juuri se ihmisvilinän puute tai vähän semmoinen enemmän "easy going"-arki, en oikein osaa selittää. Kun kävelet keskustassa, niin tuntuu että aika olisi tietyllä tapaa pysähtynyt. Kellään ei ole ihan kamala kiire minnekään ja iltaisin kadut ovat aivan autioita. Yksi asia mikä Helsingistä kuitenkin puuttuu, on samanlainen yhteisöllisyys kun pienemmissä kaupungeissa. Musta tuntui jotenkin tosi söpöltä kun Jkl-kaverit postailivat Facebookiin uuden Prisman tai H&M:n avajaisista, olisihan nuo olleet itselleenkin varmasti ihan isoja juttuja jos vielä asuisi siellä. Ehkä vuoden kovin juttu joskus 2004 oli kun eka H&M aukesi Jyväskylään :D En vain voisi kuvitellakaan juhlistavani täällä uutta Prismaa tai kauppakeskusta. Ja se onkin juuri siksi kun täällä ei koe samanlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta tietyistä asioista. Jyväskylässä kun oli tietyt jutut, joihin kaikkien kaupunkilaisten "kuului" osallistua, kuten Rallit, Sataman yö, Yläkaupungin yö.. Noita juttuja missä sitten yleensä törmäsi aina kaikkiin tuttuihin. Ei täällä ole samalla tavalla mitään tuommoisia juttuja mitä odottaa ja se on asia jota eniten Jyväskylässä kaipaan!

Ja pieneksi kevennykseksi selailin mun ikivanhoja blogipostauksia jostain 6 vuoden takaa. Ei ihmekään että mun blogi oli ennen superpaljon suositumpi, siellähän oli oikeasti aika viihdyttäviä juttuja :'D Osa on tosin ONNEKSI tullut piilotettua jo ajat sitten. Suosittelen kurkkaamaan esimerkiksi tämän Torstai Iineksen kanssa-postauksen. Miettikää kuinka olen ottanut KUVAN mun PUHELIMEN NÄYTÖSTÄ! Aika old school ;) Ja siis muutenkin suurinpiirtein aamun jokaisesta vaiheesta...

Oon lähiaikoina käyttänyt vieläkin tätä samaa kameraa (Canon G12) joilla nämä kuvattu. Esimerkiksi tämän viikon ne mustavalkoiset kuvat, on oikeasti edelleen ihan huippu! Tai siis jossei kovin hämärässä kuvaa :D

Tää oli mun "tunnustukka" ja aina tuo supertumma meikki



 Ja olin ihan tikkulaiha!

Webbikamera oli kuumaa kamaa!

 Tässä se tukka ihan parhaimmillaan :D


Ja asut tuli usein kuvailtua peilin kautta töissä. Glitterissä tuli tosiaan paiskittua hommia reilu 3v opiskeluiden ohella :D Kivaahan se oli näin jälkeenpäin mietittynä!


Aikamoinen throwback-aamu! Musta oli ainakin ihan superhauska muistella menneitä, toivottavasti tekin tykkäsitte tästä oldies-pläjäyksestä ;)

perjantai 19. elokuuta 2016

Voisiko joku pysäyttää ajan?

....koska päivät hujahtavat ohi niin mieletöntä vauhtia. Ja kaikkien näiden blogivuosien jälkeen olen muuten edelleen maailman surkein keksimään otsikoita! :D Se otsikkogeneraattori olisi edelleen melko kova sana!


Eilen meillä oli taas päivä aikamoista hullunmyllyä. Nousin ylös jo ennen seiskaa (ja tänään itseasiassa myös), nopsat aamutoimet ja pika-aamupala. Jo puoli ysiltä nappasin beben kantokoppaan ja kipaistiin salille tekemään aamutreeni, kuten jokunen saattoi insasta (@iines)  ja snapistä (iines_aaltonen) bongata. Oltiin puolet ajasta salilla kahdestaan, aikalailla puolet treenin ajasta napero muutenkin nukkui ja sitten puolet ajasta ihmetteli tyytyväisenä. 

Aikaisemmin ollaan pari kertaa otettu vauva matkarattaissa salille nukkumaan päiväunia ja loistavasti menee! Ainakin omaan korvaani kuulostaa pieneltä tekosyyltä, että vauva olisi este treenaamiselle. Toki voi monella ajan puolesta näin ollakin, mutta itse liikun 95% ajasta juurikin vauvan kanssa. Vaunuillen, kotijumpilla ja nyt salilla. Tietysti kovin ruuhkaiselle salille en vauvaa kantaisi mukaan ja täytyyhän sieltä muutenkin livahtaa kotiin heti mahdollisen kiukun iskiessä, mutta tähän mennessä on kaikki mennyt oikein kivasti. Ja edelleen, se on meille asia johon vaan järjestetään aikaa vaikka nyt sitten jäisi sinä päivänä tiskit tai pyykit laittamatta. Ne ehtii myöhemminkin! Jollekulle toiselle saattaa pyykkivuoren selättäminen olla prioriteetti numero yksi, meillä se taas on ehdottomasti se liikunta joka pitää mielen virkeänä.

Heitettiin vielä reipas tunnin vaunulenkki koira mukana, siitä kotiin suihkuun ja kokkailemaan lounasta, jonka jälkeen suunnattiin keskustaan treffaamaan erästä ystävääni. Eilinen oli siis melko TTT eli  toiminnan täyteinen torstai, mutta eipä ainakaan käy aika pitkäksi. Nyt ollaankin joinain päivinä ehditty ruokailupuuhien ohella myös vihdoin katsomaan Netflixistä sitä OITNB:n viimeisintä tuottista. Olen ihan pulassa mitä katson sitten kun nuo loputkin jaksot on koluttu. Netflixiin kestää aina ikuisuuden tulla mitään uutta hyvää katsottavaa! Breaking badistähän pitäisi huhun mukaan olla tulossa uusi tuottis, saa nähdä milloin!!



Vielä en ole ehtinyt kyllä ikävöimään takaisin töihin, mutta eihän tässä olekaan oltu kotona kun vajaa 5kk. Tai siis apua, tajusin juuri että sehän on melkein puoli vuotta!! Voipi olla, että viimeistään vuoden kotonaolon jälkeen alkaisi kipeästi ikävöimään aikuisten parissa työskentelyä, mutta saapi nähdä kuinka käy. Kun nyt tällä hetkellä ajattelee, niin pääsisihän sitä melko helpolla kun tästä marssisi aamuisin töihin ja antaisi lapsenhoidon jonkun toisen käsiin. Toisaalta taas työelämä on toisella tavalla stresaavaa. Hankala aihe oikeastaan, koska työ- ja kotielämä ovat niin erilaisia eivätkä oikeastaan kovin helpolla verrattavissa! 

Ainakin omasta mielestäni kotona olo on kuitenkin näistä kahdesta se "helpompi" ja vähemmän stressaavampi vaihtoehto. En ole oikeastaan ikinä ollut yleisellä tasolla näin aikaansaava ja energinen kun nyt kotiäiteillessä. Juuri tuli kyllä valiteltua sitä väsymystä, mutta pitkien työpäivien jälkeen oli väsymys usein kyllä aivan eri sfääreissä. Toisaalta on ehkä ollut itsessäänkin syyttämistä, esimerkiksi ylipitkiä työpäiviä tehdessä. Vasta vuoden-parin sisään tullut todettua, että ei se työ nyt ihan niin tärkeä juttu ole, että pitäisi antaa itsestään enemmän kun se henkinen kapasiteetti antaa myöten. Työ on työtä ja sinun elämäsi on se mitä eletään vain kerran, joten on tehtävä niitä juttuja jotka saavat sinut onnelliseksi! Ja kyllähän se äitiys itsessään palkitsee aivan eri tavalla, palkintona aikaisista herätyksistä on aina mukava päivä pikkuisen kanssa :) Toisaalta en koe, että työhönpaluun lähestyessä alkaa millään tapaa ahdistaakaan. Tykkään kuitenkin olla töissä ja varsinkin asian ollessa ajankohtainen, on tuo työn tuoma vaihtelukin varsin tervetullutta.

Tästä työ/koti-aiheestahan oli joskus talven ja kevään nurkilla täällä keskustelua. Useimmat (varsinkin useamman kun yhden lapsen äidit) olivat sitä mieltä, että työssä pääsee helpommalla kun kotona ja jotkut taas tuumasivat, että yhden helpon vauvan kanssa oleskelu on ehdottomasti helpompaa kun työssä. Ehkäpä itse kuulun sitten niihin yhden helpon vauvan äiteihin, jos miettisi että tässä olisi vielä toinen vauva hoidettavana päivisin, niin voi olla ettei sinne kuntosalillekaan aivan niin sutjakkaasti enää lähtisi! ;)


Ollaanko siellä edelleen samaa mieltä tuosta "yhden lapsen yhtälöstä"? Eli että vielä melkoisen helpolla pääsee kotona yhden vauvan kanssa, mutta kaksi käy jo tuplatyöstä?

Ps. Mun pitäisi alkaa pikkuhiljaa jo pistämään päivähoitohakemusta menemään! Apua! Ainakin Käpylän alueella on ilmeisesti melko pitkät jonot päivähoitoon, joten parempi olla ajoissa asian kanssa.

Pps. Aloin juuri ajatuksissani levittää Tommin partaöljyä kasvoihin kun pullo oli melko samanlainen oman kasvoöljyn kanssa. Että semmoista sitten! :D 

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Sadeaamun ajatuksia

Alkaa jo pieni syysfiilis todenteolla hiipiä takaraivoon näiden sadepäivien myötä. Toisaalta kävin viime viikolla jo ostamassa Zarasta uuden nahkatakin syksyksi, joten eiköhän nyt kelpaakin se päällä tallustella. Täytyy napsaista kuvia heti kun on sen verran valoa, että saan kuvattua. Meillä on nimittäin superhämärää sisällä! Talvella ostin meille olkkariin jalkalampunkin että näkisi jotain, mutta silti aina hämärää! Varsinkin siis jos pitäisi (yrittää) kuvata jotain.

Kohta täytyypi myös kaivaa kaapin perukoilta ehkä syksyn oleellisin asia, eli pitkälahkeiset kotihousut. Myös uudet tohvelit pitäisi hommata syksyksi ja talveksi! Ensi kuussa häämöttää Portugalin matka, joten aivan epätoivoon ei vielä kannata tämän pimeyden suhteen vaipua. Tai yleisestikään ennenkö syksy edes vielä kunnolla alkaa. Reissussa päästäänkin sitten testaamaan tällä kertaa lentämistä beben kanssa yhdellä välilaskulla. Jännittävää! Tai no ei sentään edes kovin :D


Tuli tässä mieleen eräs juttu, joka on tässä vauvan kanssa "pahentunut" ja se on huono keskittymiskyky. Yleisestikin mulla on välillä vaikeuksia keskittyä asioihin, jotka eivät itseäni kiinnosta, kuten nyt vaikka epäkiinnostavat elokuvat tai jotenkin muuten vaan ylipitkät videot/snäpit/tekstit.. Nykyään kuitenkin tuntuu että keskittymiskyky on huonontunut entisestään ja mielessä pyörii aina aivan muut asiat, esimerkiksi silloin kun yrittäisi keskittyä siihen tylsään leffaan. Usein en jaksa keskittyä edes tarkastamaan näitä tekstejäni ja saatan huomata jälkeenpäin kuinka typeriä lauseita olen kyhännyt :D

Olen huomannut, että silloin varsinkin on huono keskittyä mihinkään (muuhun kun vauvaan) jos olet vaikka kahvilla ystävän kanssa ja vauva telmaa hereillä sylissä :D Ja siis tähän yhteyteen on kyllä pakko yhdistää myös hajamielisyys! Ennen olin varsin täsmällinen kaikessa ja oikeastaan harvoin unohdin mitään, mutta nyt tuntuu unohtuvan ihan kaikenlaista. Esimerkiksi ihan että miten joku sana kirjoitetaan, hahah. Semmoista se on! Lienevät kuitenkin melko normaaleja "ongelmia". Tilannetta kun ei usein helpota se, että niitä muistettavia asioita on oikeasti ainakin kymmenen samaan aikaan, yritäpä siinä sitten muistaa kaikki ja saati sitten yrittää keskittyä edes siihen yhteen, heheh.




Myös pieni väsymys on alkanut lähiviikkoina vaivaamaan. Ei nyt kuitenkaan mitään megalomaanista väsymystä, mutta on siihen tullut kiinnitettyä huomiota ettei ole yhtä skarppi aina kuin ennen. Väsyttää iltaisin normaalia enemmän ja normaalia aikaisemmin, samoin päivisin saattaa olla todella vetämätön olo. Pahimpia ovat ne päivät kun ei ole vielä ehtinyt ulkoilemaan, silloin ei nimittäin edes jaksaisi. Ainoa keino on kuitenkin voittaa se väsy ja lähteä ulos, karistaa nimittäin heti nuutuneisuuden! Toisaalta  ne päiväunetkin voisivat jonain sadepäivänä tehdä ihmeitä, olen nimittäin nukkunut päiväunet ihan maksimissaan kaksi kertaa sen jälkeen kun vauva syntyi :D

En osaa sanoa johtuuko vetämätön olo yleisesti pimeyden lisääntymisestä vai noin muuten pitkään jatkuneista katkonaisista ja lyhyehköistä yöunista. Tai sitten vaan kytevästä flunssan poikasesta. Kohta alkaa olla nimittäin 3kk takana semmoisia keskimäärin 6-7h yöunia, tosin jaksottaisia semmoisia. Jollekulle toiselle nuo voivat olla täysin normaalit yöunet, mutta itse nukuin aikaisemmin vähintään 8h yöunia pysyäkseni virkeänä ja tietysti sitten viikonloppuisin otin kiinni niitä menetettyjä tunteja. Nytkin olen kuitenkin saanut nukuttua ennätyshyvin, monet kun saattavat vetää parin tunnin yöunilla vauvan kanssa pitkiäkin aikoja. Muutenkin kaikki valvomiset ja yöheräilyt ovat olleet varsin pientä siihen verrattuna mihin oli ennakkoon varautunut.

Siltikin voin kyllä rehellisesti myöntää välillä salaa haaveilevani siitä päivästä kun saisi edes yhtenä ainoana yönä nukkua edes sen 8h putkeen heräämättä. Vaikken voikaan väittää olevani mitenkään superväsynyt, niin tuon yhden yön jäljiltä olisin varmaan uudesti syntynyt! Ja tuohan voi olla monille äideille arkipäivää, mikäli vauva siis on pulloruokinnalla ja vanhemmat vuorottelevat yösyöttöjen kanssa. Ehkäpä sitten ensi vuonna viimeistään! ;) Pitää olla kuitenkin supertyytyväinen kohtuullisen hyvin nukkuvasta pienokaisesta, pari kertaa kun on oikeasti nukuttu jopa melkein 6h putkeen heräämättä!!

Sateista huolimatta kivaa keskiviikkoa!

Ps. Pitikin kysellä, että onko teillä suositella mitään ilmaista/edullista kuvankäsittelyohjelmaa (Macille)? Vanhalla koneella pärjäsin iPhotolla ja Picasalla, mutta uudelle koneelle haluaisi jotain pientä vaihtelua noihin vanhoihin! Ystävä suositteli Gimpiä, mutta kone ei suostunut sitä lataamaan :D

maanantai 15. elokuuta 2016

Paluu treenin pariin synnytyksen jälkeen ja vähän päivitystä palautumisestakin

Palautumiseen ja treeneihin liittyvää postausta on toivottu kovasti. Nyt kun lihaskuntoharjoitteluun palaaminen on tullut ajankohtaiseksi, ajattelin taas kirjoittaa muutaman sanan treeneistä nyt 2-3kk synnytyksen jälkeen, sekä ohimennen siitä yleisestäkin palautumisesta. Saatoitte tosiaan aikaisemmista postauksista huomata, että kuntosalille on tehty paluu viime viikolla. Palautumisjuttuja, sekä yleisesti synnytyksen jälkeisistä kehonmuutoksista kirjoittelin reilu viikko synnytyksen jälkeen tässä postauksessa.

Viimeisinä raskauskuukausina liikunta jäi minulla todella minimiin ja on sanottava, että nyt sen kyllä ehdottomasti huomaa, varsinkin juuri lihasvoiman heikentymisenä. Noina parina viimeisenä kuukautena liikkuminen oli ison koon ja valtavien turvotusten vuoksi todella raskasta, useimmiten jopa 3-5km "reipas" kävely oli sama kun olisi normaalioloissa juossut 15km lenkin. Toisaalta kyllä oli ne 20kg lisäpainoakin matkassa, joten ei todellakaan mikään ihme!! 

Yritin kuitenkin loppuvaiheessakin oman jaksamisen puitteissa raahata itseni kävelylenkille edes sillontällöin ja onhan se parin kilometrin käppäilykin jotain. Pääasia että keho sai edes vähän liikettä kaiken makoilun ohelle. Kuntosalitreenit lopetin muistaakseni siinä suurinpiirtein 7. kuun korvilla, siihen asti kävin salilla tekemässä kevyttä treeniä minipainoilla ja kehon omalla painolla edes kerran-pari viikossa. Ennen raskautta kun kävin salilla keskimäärin 3-5 kertaa viikossa, alun väsymyksen ja pahoinvoinnin vuoksi treenit kärsivät kovasti, kunnes keskiraskaudesta tuli taas aktivoiduttua siihen parin treenikerran viikkovauhtiin.






Liikunta synnytyksen jälkeen


Synnytyksen jälkeen aloitin liikkumisen reippaiden vaunulenkkien muodossa muistaakseni parisen viikkoa synnytyksen jälkeen ja samalla tiellä ollaan siis edelleen. Pyrimme käymään aikalailla joka päivä vähintään tunnin reippaalla kävelyllä, jossen vaunujen kanssa niin sitten hauva mukana. Tietysti kilojen karisemisen lisäksi on tuo lenkkeily aivan ehdottomasti auttanut myös yleiseen jaksamiseen ja muutenkin mielialaan. Vapauttaahan liikunta jo itsessään mielihyvähormoneita! Ja muutenkin vauvan nukkuessa pääsee vähän omiin ajatuksiin ja kuuntelemaan toisella korvalla musiikkiakin.

Ainut asia joka tosissaan on pistänyt harmittamaan näistä synnytyksen / raskauden jälkeisistä vaivoista ja kehonmuutoksista, on huonontunut ryhti. Huono ryhti kuitenkin muuttaa koko kehon olemusta ja pakko sanoa, että lysyssä oleva ryhti on ihan karmean näköistä!! Lenkkien lisäksi olen alkanut nyt ihan tosissani kiinnittämään ryhtiin huomiota, muistan nimittäin kun synnytyksen jälkeen koko kroppa oli jotenkin niin kertakaikkisen lysyssä etten edes saanut oikaistua kehoani hyvään ryhtiin. Aivan karseaa! Kuntosalilla onkin tarkoitus keskittyä paljolti juuri selän lihaksiin. Imetys ja muutenkin vauvan kanniskelu kun ovat niskalle ja hartioille kova rasite ja tuota huonoa ryhtiä vastaan  joutuu jatkuvasti kamppailemaan. Itse tuo kehon vahvistaminen ja ryhdin palauttaminen voivat olla vähän pidempiä prosesseja, mutta hiljalleen hyvä tulee. Edistystä on jo kuitenkin tapahtunut lähtötilanteeseen verraten. Onko muilla tullut näitä ryhtiongelmia?

Yleisesti tavoitteeni kuntosalin suhteen on lihasten kasvattamisen sijaan ylläpitää lihaskuntoa, sekä kiinteyttää kehoa. Suhteellisen pienillä painoilla siis pieniä toistoja ja pyrkimys on joka treenillä edes vähän aktivoida koko kehon suuria lihaksia, eikä siis keskittää rankkaa treeniä aina tietylle alueelle. Nyt onkin tullut aikalailla treenattua esimerkiksi rintaa, juurikin useita selkälihaksia, ojentajia, hauista, kylkiä kahvakuulan kanssa ja jalkoja esimerkiksi kyykyllä jumppapallo selän takana seinää vasten, tämä siis kehon omalla painolla. Tein tätä myös raskaana ja on kyllä supertehokas! Kehossa huomaa ehdottomasti muutoksen jo sillä kun on saanut muutaman kerran treenattua ja ikuisuuden lepotilassa olleet lihakset takaisin aktiivisiksi. Eikä pidä missään nimessä unohtaa lantionpohjalihaksia, niitä tulee myös treenattua päivittäin!





Vatsa ja vatsalihakset


Olen nyt lähiviikkoina aloittanut myös ensimmäiset vatsalihasten vahvistamiset. Ensin lankuttamalla pari viikkoa taaksepäin ja sen jälkeen ihan muitakin liikkeitä. Lankkuhan vahvistaa nimenomaan syviä vatsalihaksia ja lankutin myös säännöllisesti aikalailla sinne 6. raskauskuulle asti, tavalliset vatsalihasliikkeet kun joutui jättämään pois jo heti alkuunsa viime syksynä. Pakko kyllä sanoa, että lankku on kyllä ehdottomasti teholiike! En osaa sanoa kuinka kauan muut pysyvät lankussa (varmaan siis pidempään kun minä itse :D), mutta itse pyrin lankuttamaan 2-3 lankun sarjassa, joista kussakin pysyn asennossa ainakin 2-2,5min. Ennen raskautta oli ennätykseni muistaakseni jotain 3 minuutin luokkaa ja ollaan sinne jo taas pikkuhiljaa päästykin. Jokatapauksessa, tuo lankun aloittaminen auttoi kyllä vatsan litistymiseen aivan selkeästi ja vatsan palautuminen on ehdottomasti lähtenyt kunnolla vauhtiin nyt parina viikkona kun olen vatsalihastreenin aloittanut.

Olen kotikonstein testaillut myös omien vatsalihasteni palautumista, esimerkiksi tämän sivuston ohjeen mukaisesti. Vatsalihasten väliä on tullut tutkailtua aikalailla viikottain synnytyksen jälkeen, mutta varmuuden vuoksi halusin odottaa vielä jonkun aikaa, vaikkei mitään selkeää rakoa enää lihasten välissä tuntunutkaan. Itselläni oli synnytyksen jälkeen jonkin aikaa käytössä tukivyö, voipi olla että sekin on edesauttanut lihasten palautumista. Ja tuolla linkkaamallani sivustolla on myös vatsalihasten välien "normaalit mitat", itse kun pitkään luulin ettei lihasten välissä saa olla rakoa ollenkaan, mutta tuolla on listattu mitat jotka ovat eri kohdissa vatsaa "normaaleita". Itse mittasin nuo juuri viime viikolla ennen salille paluuta.

Noin yleisesti olen jatkanut vatsan öljyämistä, joka on kyllä varmasti jonkin verran auttanut ihon kutistumisessa ja kiinteytymisessä. Suosittelen ehdottomasti kaikille hommaamaan Bio-Oilia viimeistään muutama kuukausi ennen synnytystä ja jatkamaan öljyämistä puolisen vuotta. Välttyy raskausarvilta, sekä nopeuttaa vatsan kiinteytymistä!




Palautuminen ja painonpudotus


Oma tarkoitukseni ei ole yrittää hiki hatussa laihduttaa, se voi nimittäin olla riski jo imetyksenkin kannalta. Enemmänkin suunnitelmissa on pikkuhiljaa palata lähtöpainoon liikunnan avulla. Imetyshän kuluttaa vuorokaudessa noin 500 kcal ja usein sanotaan, että raskauskilot karisevat jo pelkän imetyksen voimalla. Voin kyllä omasta kokemuksesta sanoa, että mikään ihmedietti ei tuo imetys ainakaan itselläni todellakaan ole ollut. Toisaalta en missään vaiheessa sen varaan mitään laittanutkaan. Mutta kyllä tuon kulutuksen huomaa ehdottomasti jatkuvasta nälästä! Jos imetys toimii  jollakulla ihmediettinä, saattaa se jollakulla toimia juuri päinvastoin kun elimistö pyrkii viimeiseen asti pitämään rasvasta kiinni, jotta saisi taattua energiavaraston maidon tuottamiseen.

Syön itse paljon, kuten rintaruokkivan kuuluukin, mutten silti mitenkään yli kalorintarpeen tai yleisestikään epäterveellisesti vaan aikalailla perusruokaa. Hiilihydraatit ovat ihan ehdoton imettävälle, varsinkin jos liikkuu! Muuten lähtee taju, jossei saa hiilareita tarpeeksi :D Itsellä oli ainakin läpi raskauden kova taipumus turvotuksen keräämiseen ja vaikka niistä överiturvotuksista ollaankin tietysti päästy, tuntuu että oma kehoni ainakin kerää jonkin verran nestettä myös tuota maidontuotantoa varten. Ja jo pelkkä energiavajekin saattaa hidastaa rasvanpolttoa kun keho joutuu säästöliekille, siksi onkin tärkeää syödä riittävästi. Itse keitän aamuisin ison lautasen kaurapuuroa, sekaan banaanin ja mustikoita, lounaaksi useimmiten runsaan munakkaan ja sitten vielä toisen lämpimän ruoan illalla. Välipaloja tosin muistaa harvemmin syödä.

Tähän mennessä paino on pudonnut pikkuhiljaa ja melko tasaisesti, 1,5-2kg kuukausivauhtia. Alussahan lähti kertarysäyksellä ja muutaman viikon kuluessa pahimmat nesteet, aikalailla 13kg edestä "tavaraa". Voisin veikata, ettei painonpudotus olisi alkurysäyksen jälkeen ollut edes noin sutjakasta ilman säännöllistä liikuntaa, joten mitenkään itsestään ei ole tämä palautuminen tapahtunut kyllä.  (Ottaen huomioon siis, että liikutaan aikalailla joka päivä reippaaseen tahtiin 1-1,5h.) Tosin kovin mielekkäästi kuitenkin, koska nuo lenkit ovat ihan lempparijuttuja näissä meidän päivissä ja kuntosalikin on tuntunut ihan superkivalta tauon jälkeen. Eihän se tietysti ole olettamuskaan, että rasva tirisisi itsestään! Joten ehdottomasti ulos ja liikkeelle!

Vielä on matkaa lähtöpainoon n. 4-5kg, viime viikolla luulin että 2kg, mutta eri puntarit antavat näköjään eri lukemia ja vaihteleehan se vähän päivänkin mukaan. Meillä ei siis ole kotona puntaria. Toisaalta en myöskään ymmärrä miten monet odottavat jotain ihmepalautumista ja nopeaa painonpudotusta. Tietty suurenkin kilomäärän pudottaminen erittäin nopeasti on hyvinkin mahdollista jos lähtöpainossa on reippaasti ylipainoa, mutta jos ollaan normaalin mitoissa, ei sitä irtaantuvaa rasvaa voi oikein kovin nopeaan tahtiin hätistääkkään ja useimmiten jo pari kiloa kuukaudessa on melko reipas tahti!

Pakko tähän loppuun myös todeta, että kyllä itselleni tuli melko shokkina nähdä itsestäni kokovartalokuvia ensimmäisiä kertoja. En ollut nimittäin itse ollenkaan hahmottanut, että näytän ihan niin isolta! Tällä hetkellä menevät jalkaan jo vanhat farkut, jalat ovat jotenkin tuosta kävelystä ohentuneet tosi paljon ja myös takapuoli kuihtunut, mutta pääasiassa siis vielä vatsassa on palautumisen varaa ja täytyy alkaa jalkoja taas vahvistamaan treenillä. Huomaa siis selkeästi, että ainakin itselläni on raskaus kerännyt rasvaa juurikin keskivartaloon. En muilta osin oikeastaan itse enää huomaa, että olisin 2,5kk sitten synnyttänyt eli omasta mielestä palautuminen on kyllä ollut tehokasta ja nopeaa. Tietysti tilanne voisi olla eri, jossen olisi aktiivisesti lähtenyt liikkeelle ja pitänyt kehostani hyvää huolta!


Pääsääntö kuitenkin palautumisen ja treenin suhteen on, että tekee sitä mikä tuntuu hyvältä ja myös sen puitteissa mikä tuntuu hyvältä. Hiljaa hyvä tulee! :)